Järjestösihteerin terveiset Vapun jatkoilla 4.5.2024

Kohdatessani jäsenistöä kuulen mitä ihmeellisempiä edesottamuksia työnantajapuolelta. Aivan kuin osa olisi hallituksen toimista intoutuneena lähtenyt kokeilemaan minkälaisen villin lännen voi laittaa työpaikalle pystyyn ja puuttuuko siihen kukaan. Testataan, kuinka vahva tuki ammattiliitto on, ja kuuluuko nuoret liittoon Toisin sanoen tietävätkö he oikeuksistaan vai voiko heitä kohdella miten huvittaa.

Lisäksi kuulen joka viikko ihmisten hädän. Konkreettisen huolen siitä riittääkö rahat ruokaan, miten selvitä kesälomasta lasten kanssa, pystyykö tarjoamaan mitään kesätekemistä. On ennenkuulumatonta, että me mietimme pitääkö meidän valmistautua ruokakassien jakoon. Ruokakasseja työssäkäyville ihmisille.

Kaupanalan pamilaisista valtaosa tekee osa-aikatyötä, tämä ei yksin takaa elämiseen riittävää palkkaa. Nyt pitäisi hallituksen ajamien sosiaaliturvaleikkausten (mm. päivärahoihin ja asumistukeen) vuoksi olla etsimässä toista tai kolmatta työtä.

Kaupanalan työ on iltapainotteista ja vuoroja joutuu olemaan alvariinsa kyttäämässä. Siinä on mahdotonta jakautua tekemään samaa työtä samaan aikaan kahteen tai kolmeen eri paikkaan. Nyt jo elämä pyörii täysin työn ympärillä ja vapaa-aikaa, saati perhe-elämää on vaikea mahduttaa yhtälöön.

Me olemme liittona jo kauan ajaneet yrityksiä kantamaan vastuunsa ja tarjoamaan elämiseen riittävää palkkaa, sillä on kestämätöntä, että tulonsiirtoja esim. asumistuen muodossa maksatetaan valtiolla, siis meillä samaisilla veronmaksajilla. Syksyllä alkava tes-kierros näyttää nyt onko yritykset valmiita kantamaan vastuuta? Vahva epäilykseni on on että ei. Viime viikolla jo ensimmäinen mielikuvamaalari aloitti työnsä.

Ensimmäisenä pensselin väripalettiin kastoi Citymarket. Kauniita kuvia maalattiin siitä kuinka jokainen myyjä voi itse vaikuttaa palkkaansa ja saada parempaa palkkaa tulospalkkion myötä. Totuus oli taas tarua ihmeellisempi, kun selvisi että 1000-2000€:n tulospalkka on keskiarvollisesti myyjälle noin 40-50€/kk lisää. Yhteinen huolemme on, että työehtokierroksella yritetään polkea palkkoja, vetoamalla mahdollisuuteen tienata enemmän tulospalkalla. Tällaisilla summilla ei hallituksen leikkauksia kuitenkaan paikata, saati jos lähdettäisiin kajoamaan esim. sunnuntailisään.

On kylmää ja väärin kohdistaa leikkaukset lapsiin, nuoriin, naisiin ja meihin tavallisiin duunareihin. Samalla kun vaaditaan syntyvyyden nostoa, koulutustason parantamista ja työurien pidentämistä, tehdään tekoja, joilla osa kansasta jätetään tämän kaiken ulkopuolelle. Vain ylemmästä keskiluokasta alkaen ollaan tervetulleita tuohon pöytään.

Lakko-oikeuden rajoittaminen juuri nyt, kun työehtosopimus(tes)-neuvottelut alkavat on käsittämätöntä. Duunarin ääni halutaan hiljentää kyseenalaisin keinoin. Mutta me emme vaikene. 

ME EMME VAIKENE!