Historia

Yhdistyksen historiaa

 

Tampereel on pulskat puodit, pulskat puotiherrat... ...Pyhäpäivin hansikkaat, sauvat ompi käissä, sikaari ja silkkihattu, lasisilmät päissä. Puotiherrat, suurin herra, mitä ompi maassa...


Tampereen puotiherroista se alkoi

 

Ammattiosastomme perustaminen alkoi vuoden 1894 kevättalvella. Ensin laadittiin nimilista, johon nimikirjoituksia keräämällä kutsuttiin liikeapulaisia neuvottelemaan asiasta. Näiden neuvottelujen päätöksellä valittiin toimikunta laatimaan sääntöjä osastolle. Läänin kuvernööri hyväksyi säännöt joulukuun 4. päivänä samana vuonna. Näin päästiin alkuun ja ensimmäinen yleinen kokous pidettiin 15. päivä tammikuuta 1895, jota myös pidetään Tampereen Kauppa-apulaisseuran varsinaisena perustamispäivänä. Näin sai alkunsa toiminta joka on jatkunut tauotta, lyhyitä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia katkoksia lukuunottamatta, tähän päivään saakka.

Tampereen Liikeväki ry:n toimintaa on rikastuttanut siihen 1.7.1999 siirtyneet Vammalan liiketyöntekijät ry:n jäsenet. Vammalan osasto perustettiin 9.2.1968 ja toimi aktiivisesti vuoteen 1999 saakka, jolloin yhdistys lopetettiin.

Osuuskauppaliikkeen mukana sen työntekijät perustivat vuonna 1907 Osuuskauppapalvelijain osaston, jonka toiminta vireytyi jatkuvaksi aktiiviseksi toiminnaksi syyskuun alusta vuonna 1917. Tämän osaston jäseninä oli pelkästään osuuskauppojen työntekijöitä. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen järjestäytymisen kasvaessa osastosta tuli Osuusliike Voiman työntekijöiden osasto ja nimeksikin otettiin Voiman osasto 010. Osaston jäsenet joutuivat kovalle koitokselle vuonna 1931, kun työnantaja sanoi vuonna 1927 solmitun työehtosopimuksen irti ja esitti 20 % palkkojen alennusta. Neuvottelut olivat sitkeät ja vasta osaston saatua työtaisteluluvan etenivät neuvottelut ja palkkojen alennus oli "vain" 12 %.

Nämä kaksi osastoa yhdistyivät Pamina ry:n nimen alle vuonna 2000. Niiden yli sadan vuoden aikana minkä osastomme historia osoittaa toimintaa olleen, on yhteiskunnan muuttuminen vaatinut myös osaston toiminnan ja rakenteen muuttumista. Kunnia kuuluu kaikille niille toiminnassa mukana olleille henkilöille, joilla on ollut näkemystä viedä osaston toimintaa eteenpäin, jäsenistön hyväksi.

Ikaalisten liiketyöntekijät ry:n jäsenet siirtyivät Paminaan vuonna 2001, mikä on osaltaan vaikuttanut aktiivisen toiminnan kasvamiseen. Pamina ry ja Tampereen seudun liiketyöntekijät ry yhdistivät voimavaransa 1.11.2004 Pamina 003 ry:ksi.

 

Vuosisadan vaihteessa

 

Varojen hankinta toimintaa varten tapahtui arpajaisilla, maksullisilla huvitilaisuuksilla mm. naamiohuveilla. Heti toiminnan alkuvuosina hankittiin arpajaisvaroilla oma kirjasto. Kirjasto sisälsi pääasiassa liikealan ammattikirjallisuutta. Jäsenten vapaita harrastuksia kehittämään perustettiin sekakuoro ja näytelmäkerho. Ensimmäisessä koko maata käsittävässä yleisessä kauppa-apulaiskokouksessa 1987 pidettiin 17 alustusta. Esityksiä tehtiin paikanvälitystoimiston perustamiskysymyksestä sekä eläkekassan perustamisesta. Kokouksen pöytäkirjat painettiin suomeksi ja ruotsiksi. Oman osaston piirissä puuhattiin liikeapulaisten ammatillisen tason kohottamiseksi luentokursseja.

Huhtikuussa v. 1900 valittiin 6-henkinen toimikunta anomaan Kauppaseuran välitystä siihen, että työpäivät lyhennettäisiin kestäväksi klo 8.00 aamulla klo 8.00 illalla ja kesällä klo 7.00 aamulla klo 7.00 illalla. Työaika oli yleisesti 13 - 15 tuntia. Toimenpiteen tuloksista ei ole tietoa. Iltakurssitoiminta aloitettiin osaston toimesta. Näiden kurssien ylläpitämiseen anottiin kaupungin valtuustolta avustusta. Anomus johti lopulta siihen, että seuran alkuun panemat iltakurssit jäivät pysyväksi toiminnaksi valtion kustannuksella iltakoulujen nimellä. Tältä vuodelta on ensimmäiset tiedot jäsenmaksujen keräämisestä jäseniltä, naisilta 3 mk ja miehiltä 5 mk. Kaupungin suurimmat liikkeet suostuivat vuonna 1902 lyhentämään työaikaa 12-tuntiseksi. Aikaisemmin tehty anomus siis johti tulokseen.

 

Suurlakko ja vaatimukset 

 

Liikeapulaisseuran kokouksessa hyväksyttiin päätös liittyä lakkoon. Lakkoon yhtymisellä tuettiin ensiksi muita ammattitovereita ja toiseksi saadakseen yleiset kansalaisoikeudet; kokoontumis-, paino-, lausumis- ja yhdistymisvapaus sekä yleinen äänioikeus. Yksi lakon tarkoitus oli saada laittomasti virkoihin asetetut virkamiehet poistetuiksi ja valtiopäivät koollekutsutuiksi. Lakon vaatimuksena oli myös työajan lyhentäminen 11 tuntiin. Vapunpäivän saamisesta vapaapäiväksi liikeapulaisille tehtiin esitys Kauppayhdistykselle vuonna 1908. Jatkuva ponnistelu työolojen parantamiseksi alkoi tuottaa tulosta, työpäivää lyhennettiin ja vapunpäivän antoivat useimmat liikkeet vapaaksi vuonna 1917.

 

Pula-aika 

 

Liikeapulaisten keskuudessa vaikeaksi käynyt työttömyys tuli toiminnan ensisijaiseksi kohteeksi 1930 -luvulla. Asianmukaisesti toimeenpantu keräys tuotti varoja n. 20 000 markkaa, joista johtokunnan esityksen perusteella liikealalla toimivien Keskusavustustoimisto jakoi avustuksina Tampereella 17 000 markkaa. Työttömyyden toivottiin helpottuvan tähän aikaan perustetun Oy Alkoholiliike Ab:n toiminnan alkaminen. ( Vuoteen 1896 saakka kauppaliikkeillä oli väkijuomien myyntioikeus. Näihin kuuluivat myös kirkkoviinin ja ehtoollisleivän myynti. Suurissa siirtomaatavaraliikkeissä oli kellarimestari, jonka hoidossa viini- ja punssivarasto oli. Kellarimestarin toimialaan kuului punssien "prykääminen", jota varten oli laatuihin tarvittavat reseptit. Hoidettavien aineiden "uhriksi" oli suuri vaara joutua.) Uskottiin että henkilökuntaa valitessa ensisijaisia olisivat työttömät liikeapulaiset. Toisin kuitenkin kävi, mikä johti seuran tekemään huomautukseen menettelyn johdosta, mutta parannusta ei tullut siitä huolimatta.

Sodan puhjettua v. 1939 työmarkkinoille avautui paikkoja suurelta osin sen johdosta että miespuoliset palkannauttijat joutuivat asepalvelukseen. Palkkataso kohosi huomattavasti kun työvoiman saanti vaikeutui. Sodan aikana valtiovallan tehokkaat toimenpiteet elinkeinoelämän säännöstelystä vaikutti liikealalla työskentelevien työllisyystilanteeseen. Määräykset aiheuttivat niin paljon lisätöitä liikkeissä, että oli palkattava uusia työntekijöitä.

Toisen maailmansodan jälkeen

 

Vuonna 1944 osaston nimi muutettiin Tampereen Liikeväki ry:ksi sääntöjen muuttamisen yhteydessä. Kaksikymmen-luvulla oli vuokrattu huoneisto ravintolaa varten. Näin saatiin jäsenille edullinen ruoka- ja kokoontumispaikka. Siitä tuli myös merkittävä tulonlähde. Ravintolatoimintaa harjoitettiin ensin Aleksis Kiven kadulla, sitten Hämeenkadulla Otran talossa ja toisen maailmansodan jälkeen Sukkavartaankadulla. Joka vuonna 1945 siirtyi Tampereen Liikeväen omistukseen. "Piiritanssi talouselämässä jatkuu eri ilmiöiden esiintyessä vuorotellen etualalla. Rahanrunsaus, joka vuosi sitten oli ilmeinen on vakavasti vaihtumassa rahan niukkuuteen ja tavarapuolelle on havaittavissa sellaisiakin ilmiöitä, ettei kaikki roska käy enää kaupaksi. Ja monilla kunnon tavaroillakin, joita tiedetään olevan riittävästi, on jo osittain heikko kysyntä." Tämä havainto on luettavissa vuoden 1946 toimintakertomuksesta. Näiden havaintojen seurauksena alettiin osastossa kohentaa liikeapulaisten ammattitaitoa. Myyntioppi-, tavaratuntemus- ja kirjanpitokurssit otettiin toimintasuunnitelmaan. Aikaisemmin suositut vuosittaiset näyteikkunakilpailut järjestettiin. Edunvalvontapuolella yhdistyksen jäsenet jaettiin toimialojen mukaisiin jaostoihin.

Harrastustoiminta ja aatteellinen toiminta kävivät kädenvääntöä valta-asemasta osaston toiminnassa. Useissa johtokunnan kokouksissa keskusteltiin aatteellisen toiminnan tavoitteista ja tarpeellisuudesta. Tämän seurauksena johtokunta kävi mm. jäsenhankintamatkalla Tampereen Teiskossa v. 1958. Tästä on muistona Kalistimme Kantilla, epärunollinen kyhäys.

Yhdistyksen omistama Ravintola Pirkanhovi, Sukkavartaankadulla teetti johtokunnan jäsenillä paljon töitä ja valvottavaa riitti. Jouduttiin ottamaan naapurien valitukseen kantaa emännän koiran haukkumisesta sekä autotallista, jonka hän oli lupaa kysymättä rakennuttanut ravintolan pihaan. Ravintolaa hoiti erikseen valittu ravintolatoimikunta. Toiminta oli laajaa ja siksi ravintolatoimintaa pidettiin talouden kulmakivenä, vaikka sen valvonnassa olikin paljon työtä. Ravintolatoiminnasta luovuttiin kannattamattomana ja se vuokrattiin ulkopuoliselle vuonna 1977. Ravintolatilat vuokraamalla päästiin eroon sen johtamisesta, mutta murheet kiinteistön hoidosta jäivät. "Kunnalliset jäsenmaksut", joita verottaja jatkuvasti suoritti, antoi vauhtia kiinteistön myyntiin. Jäsenet antoivat luvan myyntiin vuonna 1982 ja sopiva ostaja löytyikin seuraavana vuonna. Kaupasta saadut varat sijoitettiin pankkiin ja käytettiin vuonna 1984 Kurttu- lomanviettopaikan ostoon.